Surupäivä perjantaina

Suru ei lopu koskaan. 4 vuotta ilman henkistä ystävää ja sit on ollu vaa yritys nousta sieltä ja syvältä. Liian paljon muistoja ajalta sitä ennen hyppiny silmille tänä yönä. Näiden tähtien alla on moni ja joku kattoo samaan aikaan niitä ja ajattelee samalla tapaa. Vai pitäis sitä alkaa viel kuvaajaksi tälle iltaa tai siis aamua..  

Yksin

 Hitto, mie oon vissiin oikeesti aika yksinäinen ihminen ☹️  eipä oo oikein ketään kuka kysyi miten menee, paitsi tieten porukat. Nytkin istun yksin notskille. Ekaa kertaa yksin 2 yötä putkeen sitten - 18 heinäkuun jälkeen.. Ketään ei kiinnosta. Mistä löytäis ystäviä...  Jälleen pääsen tähän ajatukseen miksi pitää aina pilata kaikki. Miksi pitää tavoitella kuuta ja tähtiä taivaalta kun void tyytyä metsään maassa. Liikaa paskaa tullu niskaan. Tai ainaki korvien välissä ollu liikaa paskaa. Pitäis vissii lähteä nukkumaa tää paska olo pois.. 

Sittenkin vain sinä

Sittenkin vain sinä
En osaa nauttia enää oikein mistään, kaikki on vaan yhtä puurtamista. Ainoat suunnitelmat mitä on tulevaisuus varalle on se että pääsen tänä kesänä vaeltamaan ja sinnekin pitää varmaan yksin mennä kun kaikki tekee oharit. En osaa antaa itselle anteeksi mitä olen väärin tehnyt. Vitun hienoa yrittää nukkua, ensinnäkin tilaa on just sen verran pystyn olemaan kyljellään, toisena aika kova alusta tosin hyvää harjoitusta vaellukselle ja kolmanneksi kyyneleet valuu korvaan.
Toisaalta en haluais lähtee yksin vaeltaan jos sattuu jotain mut toisaalta haluaisin kokeilla yksin vaeltamista ja sitä et miten osaan toimia, tehdä ruoat ja mistä uskaltaa juoda vettä...

Onnea vai ei

Olenko mie tarpeeksi hyvä ihminen, ansaitsenko mie onnen? Mitä jos universumi on sitä mieltä että mua saa vaa kusta linssiin ja tuhota mut kokonaan. Uni on kadoksissa kun stressaa liikaa. Alkaa pikku hiljaa tuntumaan tää etäopetus mielenterveydessä kun on vaan yhtä tappelua koko ajan. Olenko paska mutsi kun en meinaa jaksaa koko aikaa tapella joka asiasta? Pienempien kanssa menee suht helposti mut ton teinin kanssa on yhtä tappelua ja opettajat soittelee että taas on vinopino tekemättömiä tehtäviä.
Eikä taaskaan menny lähetteen lähetys  nappiin, miltei 2kuukautta kun kävin lääkärillä ja lähetä ei oo menny edes perille 😭 mie en jaksais olla sairas 😭😭😭

Sekasotku

Mikä sekosotku onkaan päässä. Parempi katsoa eteenpäin eikä murehtia menneitä, ei sitä takaisin saa enää. En voi miellyttää kaikkia, eikä mun tarvikkaan. Nyt pitää rauhottaa mieli ja katsoa tulevaisuuteen. Asiat menee nii kuin niiden on tarkoitettukin menevän. Eräät ihmiset on aina mulle tärkeitä tavalla tai toisella, joskus pitää luopua haaveista ja unelmista ja alkaa rakentamaan uusia. Kaikkea kun ei voi saada mitä haluaa. Jospa mie tästäkin sekametelisopasta selviän.

Voittaja löytyi

En mie tule tästä selvitymään. Löyty voittaja ja ihan liikaa se vaati et aloin ymmärtämään mitä rakkaus on. Peli taitaa olla menetetty. En tule ikinä löytämään mitään läheskään vastaavaa. Tästä en pääse yli enkä ympäri. Mikään uus juttu ei kiinnosta yhtään ja kukaan ei ole tarpeeksi hyvä. Mie hajoan palasiksi, koko ajan pienempiin ja pienempiin. Voiko sydän hajota ja kuolla pois sydän surujen vuoksi. En tule ikinä antamaan itselleni anteeksi, en koskaan. Miksi piti olla niin vahvana elokuvarakkaus vain mielessä, ei se kohtaa tosi elämää ollenkaan. Miksi pitää olla niin vitun itsepäinen paska. 😭😭😭😭😭


Mulla ikävä sua on

Huutoa

Tiedätkö sen tunteen kun haluaisit vaan huutaa kurkku suorana ilman mitään erikoisempaa syytä. Minä tiedän ja nyt on sellainen olo. Mie olen ollut siinä uskossa että muistan hyvin tapahtumat mutta nyt on alkanu tulemaan mieleen etten ehkä sittenkään oikeasti muista miten on oikeasti menny. Välillä näen niin toden tuntoisia unia että sekottuu tosi elämään. En tiedä onko se normaalia vai ei. Minun mielestä ei ole.

Lääkemuutokset

Voi Huoh, näitä oloja kun on lääke muutoksia. Parisen viikkoa syöny uutta lääkettä ja vanhan jätti pois. Tuntuu et teen kaikkea tyhmää vaan. Ja ajatukset on synkkiä. Onneks on muksut nii saa muutakin ajateltavaa kun omat ajatukset. Oonko mie paska ihminen, joka ei osaa elää elämää oikein? En mie ole aina saanu kaikkea mitä olen halunnut. Moni asia olis ihan toisellalailla eletty jos kaikki olis menny nii kuin haluan.

Vaitiolo ja puhumattomuus

On mulla taas mietteet. Menee järki omaan itseeni kun on osaa enkä uskalla puhua niin paljon kun haluaisin. Tulee jo uniinkin tämä asia. Vituttaa niin suunnattomasti. Smaltalkin kyllä sujuu mutta itse asia ei näemän suju sitten millään. Miksi pitää pelätä kaikkia ja kaikkea koko ajan niin paljon. Mie ja minun muuri, kukahan senki sais rikottua? En ole oma ITSENI, ja sekin vituttaa. Miksi pitää olla niin pöljä että antaa mennä asiat näin huonolle mallille. Suojelen itseä kaikelta pahalta ja paskalta.

Mietteitä

Oon tässä miettiny asioita ja tullut siihen tulokseen että joku vika on mun seurassa. Niin monesti aluksi kerrotaan juttuja mitä tykkää tehä ja sit kun yhdessä ollaan niin ei niitä asioita juuri enää tehdäkään. Mikä hitto siinä on kun annetaan ymmärtää mutta ei ymmärretä antaa. Tai sitten mulla on vaan liian ruusuinen kuva elämästä. Kaipaan ja ikävöin pieniäkin juttuja mitä meillä oli, reissut mätäkakkakaupunkiin ja kaikki kauppareissut.

Ihme, mulle ei ole yritetty naittaa ketään, tai sitten en oo vaa tajunnu.
Viel hetken poltan tupakkaa, 19.5 vikan kerran ostan tupakkaa ja sitten kun ne loppuu nii loppuu mun tupakointi. 

Karkauspäivä

Niin se olis tänään karkauspäivä ja Perinteen mukaanhan naiset saa tänään kosia. Oisinpa hoksinu äskön. no mut tehdään se sit nyt. Olisitko elämäni viimeinen elämäni rakkaus ja mentäis uudelleen lopullisesti naimisiin? Annan sulle 287 päivää aikaa miettiä(tästä päivästä alkaen) ja sitten haluan vastauksen. Tiedän oon ollu kusipää ja tehny virheitä, annathan anteeksi? Kadun joka päivä virheitäni, olen niin pahoillani. Teen mitä vain että saan anteeksi.
Olit aarteenain
Yölintu

ESITTELY

SANOITUKSET

KUUNTELE

MYÖS NÄITÄ HAETTIIN

Sateinen puistotie
Mä en tiedä minne se vie
Mutta kuljen kuitenkin
Päättäväisin askelin
Mistä alkaisin
Satutin sua kuitenkin
On kai turhaa selittää
Viereen jää

Etkö ymmärrä mua
Kuinka tarvitsen sua
Kaiken väärinpäin tein
Anteeks annoin itsellein
Sä sait tarpeekses niin
Haavan tein sun unelmiin
Yhtä pyydän nyt mä vaan
Edes anteeksi saan

Refrain:
Kaiken sen mitä hain
Löysin vain rakkaaltain
Olin onnellinen
Muuta tahtois en
Helmen kauneimman sain
Täältä maailmastain
Susta luopuisi en

Olit aarteenain

Sateinen puistotie
En enää tiedä minne se vie
Sitä kuljen vieläkin
Epävarmoin askelin
Jos mä näin sut menetän
Jätät jälkees ikävän
Siksi pyydän nyt mä vaan
Sulta anteeksi saan

Refrain (2x)

Olit aarteenain

Paska masennus

Masennus on perseestä. Vaikka mulla on täällä niin hyvä olla niin masentaa, ajatukset on taas mitä on. Ja mitäkö ne on niin ne on niitä että olen paska ihminen ja haitaksi vain muille. Tyhmiä ajatuksia. Saan mie täällä hoidettua kaikki tarvittavat asiat, ruoat jne ja kaipa mie nyt teen enemmänkin kun pakolliset. Haluja olis tehdä enemmänkin mutten jaksa ☹️ voimat loppuu ja väsy iskee niin äkkiä. Mie tarviin halin, on se jännä miten pienikin kosketus lisää voimia.  Meinasin kirjottaa että saanko enää koskaa halia, mut en halua olla niin negatiivinen niin kirjoitankin että meneeköhän vielä kauan aikaa että saan halin. Ja en siis tässä tarkoita lapsilta, ne on asia ihan erikseen. Lapset on ihania ja rakkaita 💓 heitä en pois vaihda mistään hinnasta. Nyt iltahommille ja sit nukkumaan itelläki jospa tänä yönä olis unet vähän mukavempia ja järkevämpiä kuin viime yönä.

Hukassa

Faded (Finnish translation)
Alan walker
-----
Olit valoni varjo
Tunsitko meitä?
Yksi tähti vain, katoat pois
Pelkään, että tavoitteemme on poissa silmistä
Haluan nähdä meidät elossa

-----
Missä olet nyt?
Missä olet nyt?
Missä olet nyt?
Oliko se kaikki vain haaveitani?
Missä olet nyt?
Olitko vain mielikuvitusta?

-----
Missä olet nyt?
Atlantis, meren alla, meren alla
Missä olet nyt?
Yksi unelma
Hirviö juoksee villisti sisälläni
Olen kadonnut, olen kadonnut
Niin hukassa, kadonnut, kadonnut
Niin hukassa, kadonnut, kadonnut

-----
Nämä matalat vedet eivät koskaan kohdanneet tarpeitani
Päästän irti, sukellus syvemmälle
Meren ikuinen hiljaisuus
Hengitän, elossa

------
Missä olet nyt?
Missä olet nyt?
Heikentyneiden mutta kirkkaiden valojen alla
sytytit sydämeni tuleen
Missä olet nyt?
Missä olet nyt?

-----
Missä olet nyt?
Atlantis, meren alla, meren alla
Missä olet nyt?
Yksi unelma
Hirviö juoksee villisti sisälläni
Olen kadonnut, olen kadonnut
Niin hukassa, kadonnut, kadonnut
Niin hukassa, kadonnut, kadonnut
-----



Kaikki tai ainakin monet sanoo että kirjoittaminen auttaa ja helpottaa tunteita. Jos ei ajatusta heti ole kirjoittamassa niin se kerkiää kadota.

Se on jotenki niin paljon helpompaa olla hiljaa. Sen tiedät että jos ääneen sanon ajatuksia niin siinä jotakuta sattuu. Se voin olla minä tai joku muu. Itselle en tieten toivo pahaa niin annan ajan kulua ja odotan vielä tovin. Kyllä se jossain vaiheessa pitää varmaan ääneen sanoa asianosaiselle. Nyt on helppo ajatella ja "lohduttautua" ettei kyseinen ihminen tiedä mitään kun en tiedä lukeeko hän tätä blogia vai ei. Tai jos lukeekin niin tajuaako että viittaan häneen. Okei ei voi olla nii tyhmä ettei tajua, tai vähintään epäile asiaa.

Error Error epäkunnossa

Huomaa etten oo ihan kunnossa. Viimeisen eksän kanssa oli mykkäkouluja jolloin en uskaltanut puhua mitään. Vieläkin on semmonen tunne etten saa puhua joten oon vaan hiljaa. Koska nää loppuu, vituttaa kun en oo oma itteni. Ärsyttää suunnattomasti. Halua olis jutella mut ei vaa kykene. Miks pitää olla tämmönen?

Koti-ikävä

Tää on kuin olisi kotona. Ei mene muksuihinkaan niin helposti hermot. "Kotona" on helppo olla, asiat tekee automaattisesti ja tuosta vain. Ennen ja muualla sitä miettii hirveästi miten tekee jotain. Pitkä matka onneeni on niin kuin laulussakin lauletaan. Tulevaisuuden suunnitelmia mielessä pyöritellyt päässä, kyllä mie viel täällä joskus asun. Ennemmin tai myöhemmin ja ennen kaikkea jollain tavalla, ja jos en nyt ihan just täällä mut täälläpäin kuiten. Täältä toiset haluaa pois ja mie haluan tänne, niin se vain asia on.

Uskotko

Mie olen joskus pikku tyttönä ollu sinnikkö ja 6 tuntia olen itkenyt jotain, mitä ei varmaan kukaan enää muistanu ton kuuden tunnin jälkeen. Niin olen sinnikkö myös aikuis iällä ja alan tekemään päätöksiä ja ratkaisuja jotka on parempia kuin aikaisemmin. Yks asia on se että minulla on tunteita yhtä miestä kohtaan edelleen, ne on tässä ajan saatossa vain kasvaneet. Milteipä aina ollu niin helppo puhua hälle, maniapäissäni kuvittelin kaikkea paskaa myös hänestä ja pilasin kaiken. Kadun todella paljon asioita, ajatuksiani ja tekemisiä ettei uskoiskaan. Katson mitä tästä tulee vai tuleeko mitään. En anna periksi ennenkö sanotaan suoraan että lopeta. Tosin sittenkin pidän ajatukset vain omina. Ja lopuks biisi mikä soinut jonku aikaa tiuhaan mulla.


Päiväni ilman sinua
Kuuletko
Minun sanojani kuuletko
Ja tunnetko
Miten sydän vapisee

Kaipaatko
Vielä syliäni kaipaatko
Ja tahdotko
Sinne minne minä meen

[Chorus]
Sinut minä haluan vaan
Siihen saakka kun hiekaksi muututaan
Ja kauneus katoaa pois
Sinusta mä elämän saan
Ilman lempeä täällä ei jaksaiskaan
Ja roudassa yöni mun ois
Ja tyhjinä kolisisivat
Päiväni ilman sinua

[Verse 2]
Katsotko
Vielä minua sä katsotko
Näin roihuten
Niin kuin minä sinua

Uskotko
Minun sanojani uskotko
Kun kerron sen
Miten kaipaan sinua

[Chorus]
Sinut minä haluan vaan
Siihen saakka kun hiekaksi muututaan
Ja kauneus katoaa pois
Sinusta mä elämän saan
Ilman lempeä täällä ei jaksaiskaan
Ja roudassa yöni mun ois
Ja tyhjinä kolisisivat
Päiväni ilman sinua

[Chorus]
Sinut minä haluan vaan
Siihen saakka kun hiekaksi muututaan
Ja kauneus katoaa pois
Sinusta mä elämän saan
Ilman lempeä täällä ei jaksaiskaan
Ja roudassa yöni mun ois
Ja tyhjinä kolisisivat
Päiväni ilman sinua

Lentävä mieli

Katkelma yhdestä kirjasta mitä olen lukenut. Tämä sopii minuun miltei täydellisesti, pieniä poikkeuksia tosin löytyy.
Nämä mun kirjoitukset on varmaan hirveän sekasia. Ajatuksienihan vartenhan tämä koko blogi onkin olemassa.

Lentävä mieli
Tällaiseen hulluuteen sisältyy erikoislaatuista tuskaa, iloa, yksinäisyyttä ja kauhua. Kun mielialasi on korkeimmillaan, se on mahtavaa. Ajatukset ja tunteet liikkuvat nopeasti ja tiheään kuin tähdenlennot, ja sinä seuraat niitä, kunnes löydät vielä parempia ja kirkkaampia. Ujous on poispyyhkäisty, oikeat sanat ja eleet löytyvät äkkiä itsestään, uskot varmasti pystyväsi kiehtomaan toiset pauloihisi. Epäkiinnostavista ihmisestä löytyy kiinnostavia puolia. Aistillisuus pitää sinua vallassaan, ja halu vietellä ja tulla vietellyksi on vastustamaton. Helppouden, intensiivisyyden, voiman, hyvinvoinnin, taloudellisen kaikkivoipuuden ja euforian tunteet täyttävät ytimesi. Mutta jollakin tavalla tämä kaikki muuttuu. Nopeat ajatukset ovat aivan liian nopeita ja niitä on aivan liian paljon; kaikenvoittava sekavuus astuu selkeyden tilalle. Muisti katoaa. Huumorin ja ystävien kasvoihin keskittymisen tilalle tulevat pelko ja huoli. Kaikki, mikä aiemmin on liikkunut sujuvasti, muuttuu vastahankaiseksi -- olet helposti ärtyvä, vihainen, peloissasi, hallitsematon ja kokonaan mielen synkimpiin onkaloihin vajonnut. Koskaan et ole tiennyt noiden onkaloiden olevan siellä. Se ei koskaan lopu, sillä hulluus rakentaa oman todellisuutensa.
Se jatkuu ja jatkuu, ja lopulta jäljellä ovat vain toisten ihmisten muistot käyttäytymisestäsi - oudosta, freneettisestä, päättömättömästä käyttäytymisestä - sillä mania antaa edes vähän armoa häivyttäen osaksi muistot. Mitä sitten, lääkityksen, psykiatrin, depression ja yliannoksen jälkeen? Kaikki nuo uskomattomat tunteet läpikäytävä ja selvitettävänä. Kuka on liian kohtelias sanoakseen mitä? Kuka tietää mitä? Mitä minä tein? Miksi? Ja kaikkein pelottavin kysymys: koska niin tapahtuu taas? Entä sitten nuo katkerat muistuttajat - lääkkeet otettavina, vastustettivina, unohdettavina, otettavina, inhottavina ja unohdettavina mutta aina otettavina. Luottokortit on peruutettava, katteettomat shekit korvattavana, selitykset töissä, anteeksipyynnöt esitettävä, katkeilevat muistot korjattavana (mitä mitä tein?). Ystävyyssuhteet ovat päättyneet tai valuneet tyhjiin, avioliitto raunioina. Ja aina: koska niin tapahtuu taas? Mitkä tunteistani ovat todellisia? Mikä minussa on minä? villi, impulsiivinen, kaoottinen, ylienerginen ja hullu? Vai arka, sisäänpäin kääntynyt, epätoivoinen, itsemurha-ajatuksiin vaipunut, tuomittu ja uupunut? Luultavasti hiukan molempia, ja toivottavasti myös paljon, joka ei ole kumpaakaan. Virginia Woolf sanoi sen kaiken omissa laskuissaan ja nousuissaan: "Kuinka paljossa tunteemme saavat värinsä tunkeutumisesta maan alla? Tarkoitan että mikä on minkä tahansa tunteet todellisuus?".
-Katkelma Kay Redfiel Jamison Levoton mieli kirjasta-

Vittu, paska, saatana

Joskus on parempia päiviä ja joskus on paskempia päiviä. Nyt vituttaa ankarasti tää kaikki paska sekoilu mitä ollu. Voi kun sais tekemättömäksi asioita, mut kun ei saa ja saa itkun aikaan. Miksi sitä pitää olla niin tyhmä että tekee kaikkea tyhmää. Jos voisin niin tekisin mitä vain että tää muutampi vuos unohtuis.

Ajatuksia ajatuksia

Netfliksiä koko päivä 😂 tai ei nyt ihan koko päivää mut miltei. Ajatus katkes, jotain ei niin järkevää mulla piti kirjottaa tähän. Ehkä mie joskus pääsen eroon paniikkikohtauksista, tänään ei ollu niin pahaa kun asioita hoiti. Muistot seuraa aina. Ehkä kuiten joskus elämä tasoittuu, toivossa on hyvä elää.

Kotiin luokse sun

Kotiin luokses sun

Kappale

ESITTELY

SANOITUKSET

KUUNTELE

MYÖS NÄITÄ HAETTIIN

Jos kotiin päästä voisin luoksesi sun
Se toive on ainoa nyt mielessäni mun
Jos syliin sulkea sut saisin mä vaan
En koskaan pois lähtis uudestaan

Refrain:
Sinua mä muistelen
Nyt kaivaten
Mä tiedän syli siellä on lämpöinen
Mun sydämeni yksinäinen
Sitä odottaa
Et kotiin se luokses tulla saa

Niin pitkä matka yhä onneeni on
Mä iskut niin kovat kestää sain kohtalon
Nyt sinne kaipaan jälleen luoksesi sun
Kun saavun oot jälleen yksin mun

Refrain (2x)

Tänään taas on tämmönen päivä. Paljon olis sanoja, mutta onko ne turhaa. Sitä en tiedä. Ei kiinnosta mikään mikä on kiinnostanut kun olin (hypo) maniassa. Ainoastaan kotiin pääsy kiinnostaa. Anteeksi kun sanon niin mutta en voi mitään sille et kotiin haluan ja yks ainut paikka saa mut tuntemaan että olen kotona. Ja siellä tovin sainkin olla. Mie oon pilannu kaiken sekoilullani, anteeksi. 😭 Miten mie saan anteeksi? Miksi ihmisen pitää sairastua, en ymmärrä. 

Mitä mie haluan

 Purontakasesta purontakaan.
Sitä joko menee nii kuin tässä laulussa tai sit ihan jotenki toisella tavalla, kuka tietää.
Tahdon sut takasin
Kiia Purontaka
Meidän juttu on loppumassa,
toivon, että kuulen vielä susta,
sanoit että tää kestäis ikuisesti mutta
ikuisuutta ei oo ees olemassa, taisit olla väärässä taas, yritit liikaa teeskennellä, kun kaikki hyvin ois ollu.
Sisimpäni kuitenkin hajoaa,
jätit mut rikkoutumaan,
rikotut palaset sydämestä putoilee.
Katson taakseni, mä mietin, mitä meillä oli.
Minne olet mennyt, tahdon sut takaisin vierelleni hei.
Ootan vaan sitä oikeeta hetkee,
saisin sanoo et sä oot se oikee,
mun sydäntä paljon koskee,
ethän vaan ois niin sokee.
Ettet tätä mun kipua tunne,
en haluis mitään pahaa sulle,
toivoisin sun tulevan takaisin.
mikset vois mua enää rakastaa,
ei se ollut niin kauheaa,
Haluun sun kanssas kulkee,
ja illalla silmät sulkee.
Unia toisistamme nähtäis,
aamulla vierekkäin herättäis,
sun poskelle suukon antaisin,
toivon et antaisit takaisin.
Sisimpäni kuitenkin hajoaa,
jätit minut rikkoutumaan,
rikotut palaset sydämessä putoilee.
Katson taakseni,
mä mietin, mitä meillä oli.
Minne olet mennyt tahdon sut takaisin vierelleni
Ootan vaan sitä oikeeta hetkee,
saisin sanoo et sä oot se oikee,
mun sydäntä paljon koskee,
ethän vaan ois niin sokee.
Ettet tätä mun kipua tunne,
en haluis mitään pahaa sulle,
toivoisin sun tulevan takaisin.
Ekstaasi;
Haloo kello on kolme yöllä mitä sä soittelet,
mulla ei oo sulle asiaa koita tajuu se.
On mullakin ikävä mut sua haluu nähä en,
mulla on uus elämä on uus ihminen.
Annoin sulle jo kaikkeni mut se ei vaan riittäny,
kaikki lupaukset mitä tehtiin ei vaan pitäny.
Joku muu korjas talteen kaiken mitä olin niittänyt
en oo unohtanu sitä vaikka siitä on aikaa nyt.
en kiellä ettenkö ois sua miettiny välillä,
en oo uhkapeluri, en vaan haluu hävitä.
Tulevaisuus on vain meidän omissa käsissä,
mun on parempi yksin, ilman sua vieressä.
kyl mäkin välillä toivon et voisin sua halaa,
mut mennyt on mennyt, ei siihen voi enää palaa.
Sori enmä halua sulle yhtään mitään pahaa
aamulla duuniin nyt mä menen nukkumaan.
Hei oota

Taas näitä mun ajatuksia. Sitä kyllä osaa ihminen siis minä olla tarvittaessa niin jääräpää että kun jotain päätän niin sen myös pidän. Sitä toivon ettei nämä mun ajatuksen juoksut aja ketään pois mun elämästä. 

Sulo Vilen

Oon joskus tai aika useinkin hidas. Mut nyt sen tein, Sulon pipon minkä oon luvannu tehä. Flunssa meinas vain hidastaa tekoa, kuumetta 38.2 ja se saa olon aika heikkoon happeen kun normi lämpö on just ja just 35.
Sattuu korviin ja kurkkuun. Kiva huomenna ajella 600km, Burana on kiva kaveri.

Mulla ikävä sua on

Mulla ikävä sua on
T. T. Purontaka
Merelle katson kauaksi kaipaan. Mulla ikävä sua on. Saavutin paljon mutta en rauhaa, mulla ikävä sua on.
 Yhä Muistot seuraa kannoillani. Niitä eksyttää voinutkaan en. Myrskyää meri kuin elämäni. Mulla ikävä sua on.

Kanssasasi hetket siivillä kulki. Luulin aika on loputon. Väliltä meidän portit ne sulki. Jäi vain kaipuuni rajaton.
yhä muistot seuraa kannoillani. Niitä eksyttää voinutkaan en. Myrskyää meri kuin elämäni. Mulla ikävä sua on.
Yhä Muistot seuraa kannoillani. Niitä eksyttää voinutkaan en. myrskyää meri kuin elämäni. Mulla ikävä sua on.
Mulla ikävä sua on.

Lisäystä samaan toisena päivänä.
Niin lähellä mutta niin kaukana.
Oppiiko sitä koskaan tekemään mitään oikein? Ajatukset on taas ihan sekametelisoppaa. Olis niin paljon mitä haluais kirjottaa (puhua) muttei osaa. Päivän virastokäynti sai sydämen takomaan ja kädet tärisemään, musta on tullu heikko ihminen.

Paha olla

Mulla on niin paha olo. Oon pilannu kaiken. Olo on kun olisin saaressa keskellä merta ja kaikki sillat mantereelle on palanu poroksi ja uida ei pysty takasinkaan. Pitäis nukkua mut taas vaa muistelen menneitä, joita takasin en saa. En halua että minut ymmärretään väärin, en tarkoita menneillä lähi menneisyyttä vaan kauempaa menneisyyttä. Pilaan aina kaiken. Anteeksi olemassa oloni. Vitun sairaus, mie en jaksais tätä oloa. Sitä en tiedä voiko kukaan auttaa minua, en osaa sanoa itsekkään mikä auttaisi.

Illat on pahimpia

Nää illat on pahimpia kun on aikaa miettiä miten on pilannu/sotkenu oman elämän. Saako mitä kaikkia enää selvitettyä ja ennen kaikkea miten se onnistuu jos onnistuu. Miten ihminen voikaan olla näin tyhmä? Miksi pitää olla niin vaikea puhua?