sunnuntai 22. maaliskuuta 2020
Sekasotku
Mikä sekosotku onkaan päässä. Parempi katsoa eteenpäin eikä murehtia menneitä, ei sitä takaisin saa enää. En voi miellyttää kaikkia, eikä mun tarvikkaan. Nyt pitää rauhottaa mieli ja katsoa tulevaisuuteen. Asiat menee nii kuin niiden on tarkoitettukin menevän. Eräät ihmiset on aina mulle tärkeitä tavalla tai toisella, joskus pitää luopua haaveista ja unelmista ja alkaa rakentamaan uusia. Kaikkea kun ei voi saada mitä haluaa. Jospa mie tästäkin sekametelisopasta selviän.
keskiviikko 11. maaliskuuta 2020
Voittaja löytyi
En mie tule tästä selvitymään. Löyty voittaja ja ihan liikaa se vaati et aloin ymmärtämään mitä rakkaus on. Peli taitaa olla menetetty. En tule ikinä löytämään mitään läheskään vastaavaa. Tästä en pääse yli enkä ympäri. Mikään uus juttu ei kiinnosta yhtään ja kukaan ei ole tarpeeksi hyvä. Mie hajoan palasiksi, koko ajan pienempiin ja pienempiin. Voiko sydän hajota ja kuolla pois sydän surujen vuoksi. En tule ikinä antamaan itselleni anteeksi, en koskaan. Miksi piti olla niin vahvana elokuvarakkaus vain mielessä, ei se kohtaa tosi elämää ollenkaan. Miksi pitää olla niin vitun itsepäinen paska. 😭😭😭😭😭
Mulla ikävä sua on
tiistai 10. maaliskuuta 2020
Huutoa
Tiedätkö sen tunteen kun haluaisit vaan huutaa kurkku suorana ilman mitään erikoisempaa syytä. Minä tiedän ja nyt on sellainen olo. Mie olen ollut siinä uskossa että muistan hyvin tapahtumat mutta nyt on alkanu tulemaan mieleen etten ehkä sittenkään oikeasti muista miten on oikeasti menny. Välillä näen niin toden tuntoisia unia että sekottuu tosi elämään. En tiedä onko se normaalia vai ei. Minun mielestä ei ole.
torstai 5. maaliskuuta 2020
Lääkemuutokset
Voi Huoh, näitä oloja kun on lääke muutoksia. Parisen viikkoa syöny uutta lääkettä ja vanhan jätti pois. Tuntuu et teen kaikkea tyhmää vaan. Ja ajatukset on synkkiä. Onneks on muksut nii saa muutakin ajateltavaa kun omat ajatukset. Oonko mie paska ihminen, joka ei osaa elää elämää oikein? En mie ole aina saanu kaikkea mitä olen halunnut. Moni asia olis ihan toisellalailla eletty jos kaikki olis menny nii kuin haluan.
keskiviikko 4. maaliskuuta 2020
Vaitiolo ja puhumattomuus
On mulla taas mietteet. Menee järki omaan itseeni kun on osaa enkä uskalla puhua niin paljon kun haluaisin. Tulee jo uniinkin tämä asia. Vituttaa niin suunnattomasti. Smaltalkin kyllä sujuu mutta itse asia ei näemän suju sitten millään. Miksi pitää pelätä kaikkia ja kaikkea koko ajan niin paljon. Mie ja minun muuri, kukahan senki sais rikottua? En ole oma ITSENI, ja sekin vituttaa. Miksi pitää olla niin pöljä että antaa mennä asiat näin huonolle mallille. Suojelen itseä kaikelta pahalta ja paskalta.
maanantai 2. maaliskuuta 2020
Mietteitä
Oon tässä miettiny asioita ja tullut siihen tulokseen että joku vika on mun seurassa. Niin monesti aluksi kerrotaan juttuja mitä tykkää tehä ja sit kun yhdessä ollaan niin ei niitä asioita juuri enää tehdäkään. Mikä hitto siinä on kun annetaan ymmärtää mutta ei ymmärretä antaa. Tai sitten mulla on vaan liian ruusuinen kuva elämästä. Kaipaan ja ikävöin pieniäkin juttuja mitä meillä oli, reissut mätäkakkakaupunkiin ja kaikki kauppareissut.
Ihme, mulle ei ole yritetty naittaa ketään, tai sitten en oo vaa tajunnu.
Viel hetken poltan tupakkaa, 19.5 vikan kerran ostan tupakkaa ja sitten kun ne loppuu nii loppuu mun tupakointi.
Viel hetken poltan tupakkaa, 19.5 vikan kerran ostan tupakkaa ja sitten kun ne loppuu nii loppuu mun tupakointi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)