Loppu elämä sinkkuna

Mie se en opi mitään koskaan. Onko elämässä mitään järkeä. No ei ole. Kaikki menee päin hevon vittu. Vois hypätä jokeen tai no meri olis lähempänä. Mie en jaksa enää tätä paskaa. Anteeksi olemassa oloni. Makaan hytissä ja itken. Mikä vika minussa on?? Voiko minua enää kukaan rakastaa eikä vain käyttää hyväksi? Olen yksin koko loppu elämän. Mitä mie teen väärin?

Ensimmäinen nasennusjakso

Ensimmäinen masennus oli vitosluokalla. Kaikki alkoi vähän ennen joulua. Pieni koulu niin kaikki tunti toisensa. Välitunnilla oltiin hippaa. Piha kun ei ollut asfaltoitu niin oli täynnä kuoppia johon sitten yhteen kuoppaan kompuroin jonka vuoksi mun niskaan iski joku krsmppi ja en saanu päätä pidettyä oikeassa asennossa. OppiTunnit kun jatkuivat niin yritin venyttää päätä pystyyn mutta kipeältähän se tuntui ja oli laskettava pää takaisin olkapäätä vasten. Josta sit kiusaa äja saikin aihetta alkaa kiusaamaan. Olin paskan puhuja/valehtelija kun heti lasken pään alas kun joku katsoo. Pään laskua en siis tehnyt sen vuoksi että joku katsoi vaan sen vuoksi kun se sattui kipiää. 

Siitä alkoi sitten isommalta kiusaaminen. Milloin olin pöpöpallo jne ei huolittu leikkeihin/peleihin enään mukaan. Liikunta tunneillakaan ei otettu joukkueeseen vaan jouduin esim menemään kävelelly kun muut pelas pelejä. Ruokailu kun tapahtui omassa luokassa ja astioiden keräily kärry solkkuämpäreinään piti aina laittaa minun pulpetin viereen ja vahingossa saatto lipsahtaa ylijäänyttä ruokaa minun päälle kiusaajien toimesta. Opettajia ei nämä asiat juurikaan kiinnostanut. Heidän mielestä oli aiheta kerätä koko koulu yhteen ja pitää keskustelu "mikä vika tähdessä on kun kiusataan" ja kiusaaminenhan vain pahentui noiden jutteluiden vuoksi.

Jouluna kun oppilaiden piti vetää hatusta kenelle ostaa joululahjan niin se kuka sai minun nimen ei voi sitä ostaa vaan hänen piti saada vaihtaa toiseen oppilaaseen. Loppujen lopuksi opettaja sitten osti lahjan minulle ja sekin oli liköörikonvehteja. Kuka ostaa 11- vuotiaalle liköörikonvehteja???

Tammikuu

Kiusaaminen jatkuu, ei otettu mukaan peleihin, leikkeihin. Mulle ostettiin uudet sukset että oli liikunta tunneilla tekemistä.

Helmikuussa meni mulla hermot ja sanoin yhdellä välitunnilla eräällä luokkakaverille et seuraavan kerran lyön kiusaajaa. Ja sehän meni sit sanomaan tälle kiusaajalle mun uhoamisen. Koulun loputtua kun odotettiin taksia ja opettaja pariskunta oli menny kotiin niin tää kiusaaja tuli kiusaamaan etä meinaatko muka lyödä. Lähin kävelee keinuille päin pihan toiselta laidasta. Tää kiusaaja tökki selkää ja lälkätteli meinaatko Muka lyödä jne. Keskellä pihaa mulla meni sit hermot ja käännyin kiusaajaa päin ja alettiin tappelemaan. Mulla meni lasit solmuun ja verta tuli nenästä. Tappelun jälkeen juoksin sisälle keittiöön kun ainut aikuinen joka oli helposti saatavilla oli keittejä/siivooja. Kiusaaja kävi vielä hakemassa mua sieltä mut olin oven takana piilossa. 

Kotiin päästyä sanoin isälle etten haluu mennä enää kouluun. Jolloin koko vyyhti alkoi aukeamaan. 

Olin vielä parisen viikkoa siinä koulussa. Kiusaaminen jatkui, viimeinen päivä oli oli torstai kun olin koulussa koska ruokana oli kanaa ja riisiä, se oli mun lemppari ruoka. Edellisenä päivänä mulla oli hammaslääkäri käynti ja kävin terveydenhoitajan luona joka sitten soitti isän hakemaan mut pois koulusta. 

Näidän tapahtumien jälkeen masennus alkoi repimään mua. En muista juurikaan tapahtumia. Sen muistan että isä sanoi ettei meidän lapsi oo sairas eikä tarvi mitään apuja eikä mene psykiatrille. Ja masennuksen ollessa pahemmillaan muistan kun huusin että tapan itteni. 

Vie mut sinne missä ei, ei satu
en mä jaksa elää mutten halua kuolla

Refrain:
Take me there, what does not hurt
I'm too tired to live in but I do not want to die

refrain2:
Vie mut sinne missä ei, ei satu
minä lupaan etten enää palaa koskaan

refrain2:
Take me there, what does not hurt
I promise I'll never return

Päiväst toiseen olen yrittäny,
Helvetin paljon yrittänyt, jopa itseni ylittäny,
Mutten silti saa elämääni mitään mieltä
Kun sä lähdit, mä suistuin tieltä

Päiväst another I've tried,
Hell of a lot have tried, myself, even exceeded,
Yet I can not believe anything in my life
When you went away, I swerve off the road

Sitä oppii vihaamaan helvetisti itseään
Jossa ote itsestään, se rupee lipeää
Kunnes lopulta löytää itsensä lähtöpisteestä

It learns to hate like hell itself
A grip of themselves, it start to lye
Until we eventually find himself the starting point

Na-na-na-na-na-na-na

Na-na-na-na-na-na-na

Haluisin jotain pysyvää mun elämään
Että oppisin elämään sitä kuuluisaa elämää
Mutta ei kukaan oo jaksanu sitä opettaa,
Vaan ne ekan esteen jälkeen lähti pakenemaan
Ja jätti mut tänne yksinäisyyteen
Onnellisten ihmisten toiseen puoleen
En jaksa enää pettyä uudelleen
En jaksa enää elää huomiseen

Keep me something about my life in a permanent
Would learn to live the life of the famous
But does anyone oo grandma to teach,
But after the first one obstacle left to flee
And left me here in solitude
Happy people the other side
I'm tired to be disappointed again
I'm tired of living for tomorrow

refrain

Refrain

refrain2

refrain2

H
a
r
h
a
k
harhak

H
a
r
h
a
k
harhak

En syytä elämästäni muita kuin itseäni,
Jos ois homma itsestäni, ni pitäisin loppuelämäni
Ehkä olenki vaa yrittäny liikaa
Rakastaa ja saada rakkautta

I do not blame my life other than myself,
If I thing of myself, I would end my life ni
Perhaps trying too olenki requirements
To love and get love

Ehkä ehkä ja jos siirtää vuoret
Haluaisin takasin kaikki ne vuodet
Jolloin olin samanlainen paska
Mutten tajunnu sitä

Maybe, and maybe if you move mountains
I would like to back all these years
When I was the same crap
But I figured it out

Aivan pimeetä

Just pimeetä

refrain

Refrain

refrain2

refrain2

refrain

Refrain

refrain2

refrain2

refrain

Refrain

refrain2

refrain2

refrain

Refrain

refrain2


Oon niin loppu tähän mun olotilaan. Tuossa biisi joka Soinu taas ahkeraan. Kaverin sanoja lainatakseni ajatukset alkaa olla mekaanisia ettei tulee enää edes itku biisistä. Toisaalta Psyk.hoitaja pelotteli psykoosilla kun ajatukset on mitä on.

Flunssaa pukkaa

Että osaa olla paska olo. Flunssaa pukkaa päälle ja tuntuu että kuristuu koko ajan. Tosi kiva tällei ihmiselle joka muutenki pelkää koko ajan että kuolema tulee tavalla tai toisella. Mut ettei aina vaa paskaa nii ei masenna enää nii paljon kun aikaisemmin. Tosin ei mua mikää naurata tai en oo iloinen oikein mistään. Yritin yks päivä kattoa stand uppia nii ei naurattanut yhtään. Yhtä laulua lainatakseni "Haluaisin takasin kaikki ne vuodet
Jolloin olin samanlainen paska
Mutten tajunnu sitä" elämä oli paljon helpompaa kun ei tämä tauti ollu aktiivinen. Itkettää kun ajattelee että olin paska ja en tajunnu sitä. En osaa elää oikein. Anteeksi kaikille ketä olen loukannut, jospa mie joskus pääsen tän taudin kanssa sinuiksi. 

Ei päätä eikä häntää

Ei taas oo mitään järkeä. Olis taas vaikka kuinka paljon mitä kirjottaa mutta missään oo päätä eikä häntää. Olo ei oo kovin kummoinen, väsyttää koko ajan. Puhuin juttelu kaverin kanssa (joku psykiatrinen sairaanhoitaja yms) niin hän sanoi ettei ole mikään ihme etten jaksa eikä mun tarvikkaan jaksaa olla täydellinen olen toipilas.

Harhaluulot

Pakko se on alkaa uskomaan että mulla on harhaluuloja. Ei ole eka kerta kun näin käy. Luulen tekeväni vaikka mitä: ruokaa, siivousta, ulkohommia, harrastuksia. Mut ilmeisesti en niitä teekkään vaan kuvittelen kaiken. No huomenna on keskustelu aika niin kertoa näistä mun harhoista jospa täti laittaisi vaikka osastolle seurantaan toviksi.

Lääkekokeilut

Uusia lääke kokeiluja. Eka aiheutti kauheita painajaisia. Toinen ihan hirveää levottomuutta, nyt kolmas. Ekan päivän jälkeen ihan ok olo. Jospa tää alkis kohta osumaan kohdilleen.

Elämää epävarmana

Tällä hetkellä elämä on aika epätietoista. Pää leviää muttei ole mitään varmuutta vielä mistään. Psykiatrille aika ensi kuussa. Lääkäri vain heitti että voisko olla kaksisuuntainen mielialahäiriö. Kirjoja mitä olen lukenu niin hyvinkin osuu minuun oirekuvaukset.
Nyt on kokeilussa lääkkeitä, jotka pitäis nostaa mieli alaa. Juu kyllä mieli ala on noussut mut olo niin pirun levoton. Tänään olen tehnyt muovipusseille pussukan: jalan 😂 tehnyt yhen mekon loppuun minkä aloitin varmaan joku 8 vuotta sitten. Korjannut 4 paitaa ja yhdet housut. Kun pysähtyy niin alkaa käsissä ihan kauhea pakotus, ja olo on niin levotun kun vaan voi olla. Huomenna jälleen kerran lääkäriin kun sairasloma on loppunu ja ei kykene mitää työ juttuja edes ajattelemaan.