Karkauspäivä

Niin se olis tänään karkauspäivä ja Perinteen mukaanhan naiset saa tänään kosia. Oisinpa hoksinu äskön. no mut tehdään se sit nyt. Olisitko elämäni viimeinen elämäni rakkaus ja mentäis uudelleen lopullisesti naimisiin? Annan sulle 287 päivää aikaa miettiä(tästä päivästä alkaen) ja sitten haluan vastauksen. Tiedän oon ollu kusipää ja tehny virheitä, annathan anteeksi? Kadun joka päivä virheitäni, olen niin pahoillani. Teen mitä vain että saan anteeksi.
Olit aarteenain
Yölintu

ESITTELY

SANOITUKSET

KUUNTELE

MYÖS NÄITÄ HAETTIIN

Sateinen puistotie
Mä en tiedä minne se vie
Mutta kuljen kuitenkin
Päättäväisin askelin
Mistä alkaisin
Satutin sua kuitenkin
On kai turhaa selittää
Viereen jää

Etkö ymmärrä mua
Kuinka tarvitsen sua
Kaiken väärinpäin tein
Anteeks annoin itsellein
Sä sait tarpeekses niin
Haavan tein sun unelmiin
Yhtä pyydän nyt mä vaan
Edes anteeksi saan

Refrain:
Kaiken sen mitä hain
Löysin vain rakkaaltain
Olin onnellinen
Muuta tahtois en
Helmen kauneimman sain
Täältä maailmastain
Susta luopuisi en

Olit aarteenain

Sateinen puistotie
En enää tiedä minne se vie
Sitä kuljen vieläkin
Epävarmoin askelin
Jos mä näin sut menetän
Jätät jälkees ikävän
Siksi pyydän nyt mä vaan
Sulta anteeksi saan

Refrain (2x)

Olit aarteenain

Paska masennus

Masennus on perseestä. Vaikka mulla on täällä niin hyvä olla niin masentaa, ajatukset on taas mitä on. Ja mitäkö ne on niin ne on niitä että olen paska ihminen ja haitaksi vain muille. Tyhmiä ajatuksia. Saan mie täällä hoidettua kaikki tarvittavat asiat, ruoat jne ja kaipa mie nyt teen enemmänkin kun pakolliset. Haluja olis tehdä enemmänkin mutten jaksa ☹️ voimat loppuu ja väsy iskee niin äkkiä. Mie tarviin halin, on se jännä miten pienikin kosketus lisää voimia.  Meinasin kirjottaa että saanko enää koskaa halia, mut en halua olla niin negatiivinen niin kirjoitankin että meneeköhän vielä kauan aikaa että saan halin. Ja en siis tässä tarkoita lapsilta, ne on asia ihan erikseen. Lapset on ihania ja rakkaita 💓 heitä en pois vaihda mistään hinnasta. Nyt iltahommille ja sit nukkumaan itelläki jospa tänä yönä olis unet vähän mukavempia ja järkevämpiä kuin viime yönä.

Hukassa

Faded (Finnish translation)
Alan walker
-----
Olit valoni varjo
Tunsitko meitä?
Yksi tähti vain, katoat pois
Pelkään, että tavoitteemme on poissa silmistä
Haluan nähdä meidät elossa

-----
Missä olet nyt?
Missä olet nyt?
Missä olet nyt?
Oliko se kaikki vain haaveitani?
Missä olet nyt?
Olitko vain mielikuvitusta?

-----
Missä olet nyt?
Atlantis, meren alla, meren alla
Missä olet nyt?
Yksi unelma
Hirviö juoksee villisti sisälläni
Olen kadonnut, olen kadonnut
Niin hukassa, kadonnut, kadonnut
Niin hukassa, kadonnut, kadonnut

-----
Nämä matalat vedet eivät koskaan kohdanneet tarpeitani
Päästän irti, sukellus syvemmälle
Meren ikuinen hiljaisuus
Hengitän, elossa

------
Missä olet nyt?
Missä olet nyt?
Heikentyneiden mutta kirkkaiden valojen alla
sytytit sydämeni tuleen
Missä olet nyt?
Missä olet nyt?

-----
Missä olet nyt?
Atlantis, meren alla, meren alla
Missä olet nyt?
Yksi unelma
Hirviö juoksee villisti sisälläni
Olen kadonnut, olen kadonnut
Niin hukassa, kadonnut, kadonnut
Niin hukassa, kadonnut, kadonnut
-----



Kaikki tai ainakin monet sanoo että kirjoittaminen auttaa ja helpottaa tunteita. Jos ei ajatusta heti ole kirjoittamassa niin se kerkiää kadota.

Se on jotenki niin paljon helpompaa olla hiljaa. Sen tiedät että jos ääneen sanon ajatuksia niin siinä jotakuta sattuu. Se voin olla minä tai joku muu. Itselle en tieten toivo pahaa niin annan ajan kulua ja odotan vielä tovin. Kyllä se jossain vaiheessa pitää varmaan ääneen sanoa asianosaiselle. Nyt on helppo ajatella ja "lohduttautua" ettei kyseinen ihminen tiedä mitään kun en tiedä lukeeko hän tätä blogia vai ei. Tai jos lukeekin niin tajuaako että viittaan häneen. Okei ei voi olla nii tyhmä ettei tajua, tai vähintään epäile asiaa.

Error Error epäkunnossa

Huomaa etten oo ihan kunnossa. Viimeisen eksän kanssa oli mykkäkouluja jolloin en uskaltanut puhua mitään. Vieläkin on semmonen tunne etten saa puhua joten oon vaan hiljaa. Koska nää loppuu, vituttaa kun en oo oma itteni. Ärsyttää suunnattomasti. Halua olis jutella mut ei vaa kykene. Miks pitää olla tämmönen?

Koti-ikävä

Tää on kuin olisi kotona. Ei mene muksuihinkaan niin helposti hermot. "Kotona" on helppo olla, asiat tekee automaattisesti ja tuosta vain. Ennen ja muualla sitä miettii hirveästi miten tekee jotain. Pitkä matka onneeni on niin kuin laulussakin lauletaan. Tulevaisuuden suunnitelmia mielessä pyöritellyt päässä, kyllä mie viel täällä joskus asun. Ennemmin tai myöhemmin ja ennen kaikkea jollain tavalla, ja jos en nyt ihan just täällä mut täälläpäin kuiten. Täältä toiset haluaa pois ja mie haluan tänne, niin se vain asia on.

Uskotko

Mie olen joskus pikku tyttönä ollu sinnikkö ja 6 tuntia olen itkenyt jotain, mitä ei varmaan kukaan enää muistanu ton kuuden tunnin jälkeen. Niin olen sinnikkö myös aikuis iällä ja alan tekemään päätöksiä ja ratkaisuja jotka on parempia kuin aikaisemmin. Yks asia on se että minulla on tunteita yhtä miestä kohtaan edelleen, ne on tässä ajan saatossa vain kasvaneet. Milteipä aina ollu niin helppo puhua hälle, maniapäissäni kuvittelin kaikkea paskaa myös hänestä ja pilasin kaiken. Kadun todella paljon asioita, ajatuksiani ja tekemisiä ettei uskoiskaan. Katson mitä tästä tulee vai tuleeko mitään. En anna periksi ennenkö sanotaan suoraan että lopeta. Tosin sittenkin pidän ajatukset vain omina. Ja lopuks biisi mikä soinut jonku aikaa tiuhaan mulla.


Päiväni ilman sinua
Kuuletko
Minun sanojani kuuletko
Ja tunnetko
Miten sydän vapisee

Kaipaatko
Vielä syliäni kaipaatko
Ja tahdotko
Sinne minne minä meen

[Chorus]
Sinut minä haluan vaan
Siihen saakka kun hiekaksi muututaan
Ja kauneus katoaa pois
Sinusta mä elämän saan
Ilman lempeä täällä ei jaksaiskaan
Ja roudassa yöni mun ois
Ja tyhjinä kolisisivat
Päiväni ilman sinua

[Verse 2]
Katsotko
Vielä minua sä katsotko
Näin roihuten
Niin kuin minä sinua

Uskotko
Minun sanojani uskotko
Kun kerron sen
Miten kaipaan sinua

[Chorus]
Sinut minä haluan vaan
Siihen saakka kun hiekaksi muututaan
Ja kauneus katoaa pois
Sinusta mä elämän saan
Ilman lempeä täällä ei jaksaiskaan
Ja roudassa yöni mun ois
Ja tyhjinä kolisisivat
Päiväni ilman sinua

[Chorus]
Sinut minä haluan vaan
Siihen saakka kun hiekaksi muututaan
Ja kauneus katoaa pois
Sinusta mä elämän saan
Ilman lempeä täällä ei jaksaiskaan
Ja roudassa yöni mun ois
Ja tyhjinä kolisisivat
Päiväni ilman sinua

Lentävä mieli

Katkelma yhdestä kirjasta mitä olen lukenut. Tämä sopii minuun miltei täydellisesti, pieniä poikkeuksia tosin löytyy.
Nämä mun kirjoitukset on varmaan hirveän sekasia. Ajatuksienihan vartenhan tämä koko blogi onkin olemassa.

Lentävä mieli
Tällaiseen hulluuteen sisältyy erikoislaatuista tuskaa, iloa, yksinäisyyttä ja kauhua. Kun mielialasi on korkeimmillaan, se on mahtavaa. Ajatukset ja tunteet liikkuvat nopeasti ja tiheään kuin tähdenlennot, ja sinä seuraat niitä, kunnes löydät vielä parempia ja kirkkaampia. Ujous on poispyyhkäisty, oikeat sanat ja eleet löytyvät äkkiä itsestään, uskot varmasti pystyväsi kiehtomaan toiset pauloihisi. Epäkiinnostavista ihmisestä löytyy kiinnostavia puolia. Aistillisuus pitää sinua vallassaan, ja halu vietellä ja tulla vietellyksi on vastustamaton. Helppouden, intensiivisyyden, voiman, hyvinvoinnin, taloudellisen kaikkivoipuuden ja euforian tunteet täyttävät ytimesi. Mutta jollakin tavalla tämä kaikki muuttuu. Nopeat ajatukset ovat aivan liian nopeita ja niitä on aivan liian paljon; kaikenvoittava sekavuus astuu selkeyden tilalle. Muisti katoaa. Huumorin ja ystävien kasvoihin keskittymisen tilalle tulevat pelko ja huoli. Kaikki, mikä aiemmin on liikkunut sujuvasti, muuttuu vastahankaiseksi -- olet helposti ärtyvä, vihainen, peloissasi, hallitsematon ja kokonaan mielen synkimpiin onkaloihin vajonnut. Koskaan et ole tiennyt noiden onkaloiden olevan siellä. Se ei koskaan lopu, sillä hulluus rakentaa oman todellisuutensa.
Se jatkuu ja jatkuu, ja lopulta jäljellä ovat vain toisten ihmisten muistot käyttäytymisestäsi - oudosta, freneettisestä, päättömättömästä käyttäytymisestä - sillä mania antaa edes vähän armoa häivyttäen osaksi muistot. Mitä sitten, lääkityksen, psykiatrin, depression ja yliannoksen jälkeen? Kaikki nuo uskomattomat tunteet läpikäytävä ja selvitettävänä. Kuka on liian kohtelias sanoakseen mitä? Kuka tietää mitä? Mitä minä tein? Miksi? Ja kaikkein pelottavin kysymys: koska niin tapahtuu taas? Entä sitten nuo katkerat muistuttajat - lääkkeet otettavina, vastustettivina, unohdettavina, otettavina, inhottavina ja unohdettavina mutta aina otettavina. Luottokortit on peruutettava, katteettomat shekit korvattavana, selitykset töissä, anteeksipyynnöt esitettävä, katkeilevat muistot korjattavana (mitä mitä tein?). Ystävyyssuhteet ovat päättyneet tai valuneet tyhjiin, avioliitto raunioina. Ja aina: koska niin tapahtuu taas? Mitkä tunteistani ovat todellisia? Mikä minussa on minä? villi, impulsiivinen, kaoottinen, ylienerginen ja hullu? Vai arka, sisäänpäin kääntynyt, epätoivoinen, itsemurha-ajatuksiin vaipunut, tuomittu ja uupunut? Luultavasti hiukan molempia, ja toivottavasti myös paljon, joka ei ole kumpaakaan. Virginia Woolf sanoi sen kaiken omissa laskuissaan ja nousuissaan: "Kuinka paljossa tunteemme saavat värinsä tunkeutumisesta maan alla? Tarkoitan että mikä on minkä tahansa tunteet todellisuus?".
-Katkelma Kay Redfiel Jamison Levoton mieli kirjasta-

Vittu, paska, saatana

Joskus on parempia päiviä ja joskus on paskempia päiviä. Nyt vituttaa ankarasti tää kaikki paska sekoilu mitä ollu. Voi kun sais tekemättömäksi asioita, mut kun ei saa ja saa itkun aikaan. Miksi sitä pitää olla niin tyhmä että tekee kaikkea tyhmää. Jos voisin niin tekisin mitä vain että tää muutampi vuos unohtuis.