Siitä alkoi sitten isommalta kiusaaminen. Milloin olin pöpöpallo jne ei huolittu leikkeihin/peleihin enään mukaan. Liikunta tunneillakaan ei otettu joukkueeseen vaan jouduin esim menemään kävelelly kun muut pelas pelejä. Ruokailu kun tapahtui omassa luokassa ja astioiden keräily kärry solkkuämpäreinään piti aina laittaa minun pulpetin viereen ja vahingossa saatto lipsahtaa ylijäänyttä ruokaa minun päälle kiusaajien toimesta. Opettajia ei nämä asiat juurikaan kiinnostanut. Heidän mielestä oli aiheta kerätä koko koulu yhteen ja pitää keskustelu "mikä vika tähdessä on kun kiusataan" ja kiusaaminenhan vain pahentui noiden jutteluiden vuoksi.
Jouluna kun oppilaiden piti vetää hatusta kenelle ostaa joululahjan niin se kuka sai minun nimen ei voi sitä ostaa vaan hänen piti saada vaihtaa toiseen oppilaaseen. Loppujen lopuksi opettaja sitten osti lahjan minulle ja sekin oli liköörikonvehteja. Kuka ostaa 11- vuotiaalle liköörikonvehteja???
Tammikuu
Kiusaaminen jatkuu, ei otettu mukaan peleihin, leikkeihin. Mulle ostettiin uudet sukset että oli liikunta tunneilla tekemistä.
Helmikuussa meni mulla hermot ja sanoin yhdellä välitunnilla eräällä luokkakaverille et seuraavan kerran lyön kiusaajaa. Ja sehän meni sit sanomaan tälle kiusaajalle mun uhoamisen. Koulun loputtua kun odotettiin taksia ja opettaja pariskunta oli menny kotiin niin tää kiusaaja tuli kiusaamaan etä meinaatko muka lyödä. Lähin kävelee keinuille päin pihan toiselta laidasta. Tää kiusaaja tökki selkää ja lälkätteli meinaatko Muka lyödä jne. Keskellä pihaa mulla meni sit hermot ja käännyin kiusaajaa päin ja alettiin tappelemaan. Mulla meni lasit solmuun ja verta tuli nenästä. Tappelun jälkeen juoksin sisälle keittiöön kun ainut aikuinen joka oli helposti saatavilla oli keittejä/siivooja. Kiusaaja kävi vielä hakemassa mua sieltä mut olin oven takana piilossa.
Kotiin päästyä sanoin isälle etten haluu mennä enää kouluun. Jolloin koko vyyhti alkoi aukeamaan.
Olin vielä parisen viikkoa siinä koulussa. Kiusaaminen jatkui, viimeinen päivä oli oli torstai kun olin koulussa koska ruokana oli kanaa ja riisiä, se oli mun lemppari ruoka. Edellisenä päivänä mulla oli hammaslääkäri käynti ja kävin terveydenhoitajan luona joka sitten soitti isän hakemaan mut pois koulusta.
Näidän tapahtumien jälkeen masennus alkoi repimään mua. En muista juurikaan tapahtumia. Sen muistan että isä sanoi ettei meidän lapsi oo sairas eikä tarvi mitään apuja eikä mene psykiatrille. Ja masennuksen ollessa pahemmillaan muistan kun huusin että tapan itteni.
