Oon tässä miettiny asioita ja tullut siihen tulokseen että joku vika on mun seurassa. Niin monesti aluksi kerrotaan juttuja mitä tykkää tehä ja sit kun yhdessä ollaan niin ei niitä asioita juuri enää tehdäkään. Mikä hitto siinä on kun annetaan ymmärtää mutta ei ymmärretä antaa. Tai sitten mulla on vaan liian ruusuinen kuva elämästä. Kaipaan ja ikävöin pieniäkin juttuja mitä meillä oli, reissut mätäkakkakaupunkiin ja kaikki kauppareissut.
Ihme, mulle ei ole yritetty naittaa ketään, tai sitten en oo vaa tajunnu.
Viel hetken poltan tupakkaa, 19.5 vikan kerran ostan tupakkaa ja sitten kun ne loppuu nii loppuu mun tupakointi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti