Suru ei lopu koskaan. 4 vuotta ilman henkistä ystävää ja sit on ollu vaa yritys nousta sieltä ja syvältä. Liian paljon muistoja ajalta sitä ennen hyppiny silmille tänä yönä. Näiden tähtien alla on moni ja joku kattoo samaan aikaan niitä ja ajattelee samalla tapaa. Vai pitäis sitä alkaa viel kuvaajaksi tälle iltaa tai siis aamua..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti